Nyt jo muutaman vuoden voimassa ollut opetussuunnitelma peräänkuuluttaa pedagogisesti monipuolisia ja joustavia oppimisympäristöjä. Kantavana ajatuksena opetustilojen uudis- ja saneerauskohteiden suunnittelun osalta on tilojen muunneltavuus sekä avoimet oppimisympäristöt. Sisäympäristöjen rakentamisen kannalta näitä tavoitteita on pyritty lähestymään erilaisista tulokulmista enemmän tai vähemmän kokeellisin menetelmin.
Yrityksiä ja erehdyksiä
Hämeenlinnassa vuonna 2018 valmistuneeseen Nummen kouluun jouduttiin jälkiasentamaan lasiväliseinät meluhaittojen vuoksi. Nummen koulukeskus oli ja on kenties äärimmäinen esimerkki avoimesta oppimisympäristöstä, jossa parhaimmillaan jopa kuusi luokkaa toimivat samassa suuressa tilakokonaisuudessa. Luokkien toimintaympäristöt jaettiin toisistaan kevyemmillä ja raskaammilla verhoilla. Pientä osaa tiloista jaettiin myös ääntä eristävillä taite- ja siirtoseinillä.
Rohkeasti laadittu tilankäyttösuunnitelma sai käyttäjiltä osakseen kritiikkiä. Samalla kohde toimi erinomaisena verrokkina tutkittaessa oppimisympäristöjen toimintakulttuurin muutosta, johon suoraan vaikutetaan tilasuunnittelun keinoilla.
Nummen koulu oli osa HundrED:n Huomisen koulua rakentamassa-projektia sekä CookBook 2.0 Modernin rakennetun oppimisympäristön opasta.
Jyväskylän yliopiston julkaisemassa väitöskirjassa Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa, kasvatustieteiden tohtori Raija Kattilakoski, seurasi ja havainnoi opetusta uuden opetussuunnitelman mukaiseen koulurakennukseen muuttamisen jälkeen sekä haastatteli tutkittavan koulukohteen opetushenkilökuntaa uudesta arjesta.
Tilasuunnittelun haasteet
Kattilakosken mukaan päätekijöitä avoimiin oppimisympäristöihin kohdistuneeseen yleiseen kritiikkiin ovat tilankäyttö ja akustiikka. Suurehkoissa avoimissa tiloissa pienten lasten kanssa työskentely voi hankaloittaa vuorovaikutusta ja aiheuttaa opettajille ääniongelmia. Akustiikan kannalta suurimmat ongelmat usein ovat avoimien oppimisympäristöjen suurissa äänitasoissa ja siinä, että ääni pääsee leviämään tilassa esteettä.
Samoissa tiloissa toimivat useat oppilasryhmät voivat häiritä toisiaan, joten akustiikan tulisi silloin olla kontrolloitavissa. Myös liike voi aiheuttaa häiriöitä oppilaille, ellei visuaalisia näköesteitä eri oppilasryhmien kesken ole käytettävissä.
Melun vaikutuksista luokkahuoneissa tehdyssä tutkimuksessa on huomattu, että melulla on negatiivisia vaikutuksia muun muassa oppimistuloksiin, kognitiivisiin prosesseihin, keskittymiseen, muistiin ja lukutaitoihin. Melua voi aiheuttaa paitsi oppilaiden ja opettajien puhe, myös muu taustamelu, kuten tilassa liikkumisesta aiheutuvat äänet, koneet ja laitteet tai tilojen ulkopuolelta tuleva melu.
Avautuviin oppimistiloihin siirtyminen vaatii myös henkilöstöltä joustavuutta, heittäytymistä ja virheiden sietokykyä.
Sama tilaratkaisu ei välttämättä sovi kaikille käyttäjäryhmille. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työrauhaan, äänieristykseen, vetäytymistilojen määrään sekä tilojen akustiseen suunnitteluun.
Terveellisten ja turvallisten tilojen ratkaiseva tekijä on tilasuunnittelussa käytettävien sisustusratkaisujen ja tilan käyttötarkoitusta tukevien tuotteiden valinta, jotka täyttää tuotteille suunnitelman mukaiset, erikseen määritellyt, tekniset vaatimustasot.
Avoimet oppimisympäristöt inspiroivina työskentelytiloina
Avoimilla oppimistiloilla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia oppimistuloksiin silloin, kun opettajan pedagogiikka soveltuu tilaan. Pedagogisesti on huomattu, että oppilaslähtöinen oppiminen ja tiimityöskentely sopivat hyvin avoimen tilan malliin. Suomessa tehty tutkimus avoimien oppimistilojen käytöstä on osoittanut, että avoimiin oppimistiloihin sopii opettajien mielestä tietynlainen pedagogiikka, kuten yhdessä oppiminen ja toiminnallisuus paremmin, kuin perinteinen luokan edessä tapahtuva opetus.
Avoimiin oppimisympäristöihin liitetäänkin nykyisin opiskelijakeskeisyys, prosessikeskeisyys, monimuotoiset opetusmenetelmät, erilaisten työtapojen ja vuorovaikutustilanteiden joustava käyttö, tutkiva oppiminen, luovuus ja innostavuus, ympäröivään yhteiskuntaan liittäminen sekä oppilaan itseohjautuvuus
Uudenlaiset avoimet oppimisympäristöt ja -tilat näyttävät vaikuttavan myös opettajien toimintakulttuuriin. Avoimet ja joustavat oppimistilat luovat mahdollisuuksia yhteisopettajuudelle, koska niissä opettajilla on mahdollisuus mentoroida toinen toisiaan. Ne edistävät ja tukevat monenlaista pedagogiikkaa, johon sisältyy tiedon ja taidon jakamista, etsimistä, luomista, kommunikointia ja ongelman ratkaisua
Yhteiset pelisäännöt tutuiksi
Uusissa tiloissa on hyvä sopia yhteisistä toimintatavoista ja pelisäännöistä, koska tilamuutos merkitsee usein myös uudenlaisia työtapoja ja työkulttuuria. Uusiin oppimistiloihin liittyy yleensä tietynlaiset tilankäyttöodotukset. Odotukset ja oletukset voivat tulla arkkitehdeiltä, rakennuttajalta, johdolta tai yhteiskunnalta esimerkiksi opetussuunnitelman muodossa.
Yhä enemmän tiloja rakennetaan myös muuta kuin koulun omaa käyttöä silmällä pitäen. Tilojen suunnittelussa tulisi huomioida ennen kaikkea henkilökunnan arjen toiminta, opettamisen käytänteet, opetussuunnitelma sekä oppilaiden ja henkilökunnan tarpeet ja toiveet.
Suunnitteluvaiheessa on liki mahdoton päätellä, minkälaista toimintaa tiloissa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tilat pitävät sisällään. Jatkuvasti jalostuva toimintakulttuuri edellyttääkin, että rakennettu ympäristö joustaa ja elää muutoksen mukana.